Tilannekuva – mikä on pielessä?
Yhden vanhemman perheissä arki rakentuu yhden aikuisen varaan. Vastuu lasten arjesta, toimeentulosta ja aikatauluista on yhdellä ihmisellä. Tämä tekee työn ja perheen yhteensovittamisesta usein vaativampaa kuin kahden aikuisen perheissä. Kuitenkin työn ja perheen yhteensovittaminen on keskeinen hyvinvointikysymys lapsiperheissä.
Suomessa yksinhuoltajien työllisyysaste on heikompi ja työttömyys on lähes kaksinkertainen kaikkiin vanhempiin verrattuna. Joka kymmenes työtön on yksinhuoltaja, ja heidän perheissään kasvaa lähes 30 000 lasta. Osa-aikatyön vastaanottamisen taloudellinen riski on kasvanut suojaosan poistamisen ja toimeentulotuen käytön vuoksi.
Työtä on vaikea hakea tai saada jatkoa määräaikaisiin työsuhteisiin, jos järjestelmä pakottaa vanhemman valitsemaan työn ja lapsen tarpeiden välillä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan työn ja perheen yhteensovittamiseen vaikuttavat erityisesti työaikajoustot, palvelujen saatavuus sekä hoivavastuun jakautuminen. Työelämän muutokset – määräaikaiset työsuhteet, osa-aikatyö ja vuorotyö – lisäävät epävarmuutta molempien onnistumisesta. 51 % yhden aikuisen perheistä kokee oman ajan vähäisyyden ja psyykkisen kuormituksen heikentävän hyvinvointiaan (Lähde: MLL:n Perhepulssi 2026).
Keskeinen ongelma on, että palvelujärjestelmä ei toimi yhteen työelämän kanssa, varsinkaan jos vanhempia on vain yksi. Lapsen tarvitsemat palvelut – kuten terveydenhuolto, terapiat ja viranomaisasiointi – edellyttävät usein poissaoloa työstä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa toistuvia palkattomia vapaita. Jos palveluaikoja perutaan tai siirretään, vanhempi joutuu järjestämään työnsä uudelleen yhä uudestaan. Tämä heikentää työssä pysymistä ja lisää taloudellista epävarmuutta, erityisesti määräaikaisissa työsuhteissa. Tilanne korostuu perheissä, joissa lapsella on erityisiä tarpeita.
Lisäksi lastenhoidon palvelut eivät kaikilta osin vastaa työelämän todellisuutta. Epätyypilliset työajat ovat yleistyneet, mutta hoivapalvelut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa. Tämä näkyy erityisesti vuorotyötä tekevien yhden vanhemman perheissä, joissa sopivia lastenhoitoratkaisuja ei ole riittävästi tarjolla. Myös sosiaaliturvassa jää huomioimatta, että vanhemman on käytännössä mahdotonta ottaa vastaan täysaikaista työtä, jos matkat kodin, päiväkodin ja työpaikan välillä ovat pitkät.
Mitä vaadimme
- Palvelujen on tuettava vanhemman työssäkäyntiä
Lapsiperheiden palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat yhteensovitettavissa työelämän kanssa.
Tarvitaan joustavampia palveluaikoja, parempaa ennakoitavuutta ja saavutettavuutta. - Lastenhoitopalveluja on kehitettävä vastaamaan työelämän tarpeita
Nykyiset palvelut eivät riittävästi huomioi epätyypillisiä työaikoja. Vuorohoitoa, ilta- ja viikonloppuhoitoa sekä pienten koululaisten hoitoratkaisuja on lisättävä. - Työelämän joustoja on vahvistettava
Työelämän käytäntöjen tulee tunnistaa paremmin erilaiset perhetilanteet.
Tarvitaan joustavia työaikoja, mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan sekä oikeus hoitaa sairasta lasta ilman kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä. - Kannustinloukut on purettava
Työn vastaanottamisen tulee parantaa aidosti perheiden taloudellista tilannetta.
Sosiaaliturvan, verotuksen ja maksujen yhteisvaikutukset on korjattava. - Yhden vanhemman perheiden työllisyyttä on vahvistettava kohdennetusti
Monimuotoiset perheet -verkosto mukaan yhden vanhemman perheiden työllisyys on muuta väestöä heikompi. Työllisyyspalveluissa tulee tunnistaa perhetilanteen vaikutus ja tarjota yksilöllistä tukea.
Lisää tietoa
- Sosiaali- ja terveysministeriö: Perhe-elämä ja työ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
- Monimuotoiset perheet -verkosto: Yhden vanhemman perheiden työllisyys – suositukset kunnille (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)