Tilannekuva – mikä on pielessä?
Yhden vanhemman perheissä asuminen, toimeentulo ja arjen sujuvuus kietoutuvat tiiviisti yhteen. Asuminen ei ole vain kustannuskysymys, vaan ratkaiseva tekijä siinä, voiko vanhempi käydä töissä ja lapsi saada tarvitsemansa palvelut. Asuminen vaikuttaa myös vanhempien mahdollisuuteen toimia lapsen huoltajina eron jälkeen.
Arjessa palvelujen sijainti ja saavutettavuus ovat ratkaisevia. Jos lapsen palvelut – kuten päiväkoti, koulu, terveydenhuolto tai tuki erityistarpeisiin – ja vanhemman työpaikka sijaitsevat kaukana toisistaan, vanhempi ei pysty tekemään kokoaikatyötä ja joutuu usein käyttämään palkattomia vapaita huolehtiakseen lapsen käynneistä esimerkiksi terveydenhuollossa.
Tilanne korostuu perheissä, joissa lapsella on erityisiä tarpeita. Palvelujen pirstaleisuus ja pitkät välimatkat kuormittavat arkea ja vaikeuttavat työssä pysymistä.
Asumisen kustannukset kuormittavat yhden vanhemman perheitä suhteellisesti enemmän, koska käytettävissä on vain yhden aikuisen tulot. Kohtuuhintaisen asumisen puute kasvukeskuksissa ja asumistuen muutokset lisäävät taloudellista painetta ja voivat pakottaa perheitä muuttamaan kauemmas palveluista ja työpaikoista sekä toisen vanhemman tai perheen tukiverkoston asuinpaikoista.
Yhä kasvavassa määrin vanhempien eron jälkeen päädytään lasten vuoroasumiseen, jossa lapsi on vähintään 40 % ajasta kummankin vanhemman luona. Käytännössä perheen tulotaso vaikuttaa valinnan mahdollisuuksiin merkittävästi. Lapsen vuoroasuminen on kallista, sillä lapsen kustannukset kahdessa kodissa ovat 25–35 % korkeammat kuin yhdessä kodissa. Lisäksi lapsen asuminen huomioidaan tuissa vain toisen vanhemman luona, esimerkiksi asumistuessa otetaan huomioon lapsi vain yhdessä kodissa.
Mitä vaadimme
1. Kohtuuhintainen asuminen on turvattava yhden vanhemman perheille
Asuntopolitiikassa on huomioitava yhden vanhemman perheiden erityinen asema. Kohtuuhintaista asumista tulee lisätä erityisesti alueilla, joilla työpaikat ja palvelut sijaitsevat. Asumistuen tason on oltava riittävä, jotta pienituloiset perheet pystyvät asumaan palvelujen ja tukiverkostonsa lähellä.
Lapsen edun mukaista ei ole se, että perhe pakotetaan muuttamaan halvemman vuokran takia kauas tutusta päiväkodista, koulusta ja kavereista.
2. Palvelut on tuotava lähelle perheiden arkea
Lasten palvelujen – kuten varhaiskasvatuksen, koulun, terveydenhuollon ja tuen – tulee sijaita saavutettavasti ja toimia luotettavasti. Tarve korostuu yhden vanhemman perheissä ja perheissä, joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia.
Palvelujen keskittäminen tai pitkät välimatkat eivät saa estää vanhemman työssäkäyntiä.
3. Asumistuessa on otettava huomioon lapsen vuoroasuminen
Lapsen asuminen vuoroviikoin täytyy ottaa huomioon molempien vanhempien asumistuessa. Vanhempien erosta huolimatta lapsella on oikeus pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Vuoroasumisen tulisi olla yksi mahdollinen vaihtoehto järjestää perheen arki eron jälkeen, myös pienituloisissa perheissä.
Lisää tietoa
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Työn ja perheen yhteensovittaminen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
- Sosiaali- ja terveysministeriö: Perhe-elämä ja työ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
- Monimuotoiset perheet -verkosto: Yhden vanhemman perheiden työllisyys – suositukset kunnille (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
- Kelan tietotarjotin: Edullisempaa asuntoa etsimään ohjatut toimeentulotuen saajat muuttivat lakimuutoksen jälkeen useammin (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
“Joudun jatkuvasti järjestelemään töitä uusiksi, kun lapsen palvelut ovat eri puolilla kaupunkia.”